body.close()
  }

  @Test
  fun unicodeText() {
    val text = "eile oli oliiviõli"
    val body = text.toResponseBody()
    assertThat(body.string()).isEqualTo(text)
  }

  @Test
  fun unicodeTextWithCharset() {
    val text = "eile oli oliiviõli"
    val body = text.toResponseBody("text/plain; charset=UTF-8".toMediaType())
    assertThat(body.string()).isEqualTo(text)

# https://github.com/apache/lucene-solr/blob/master/lucene/analysis/common/src/resources/org/apache/lucene/analysis/snowball/finnish_stop.txt
olla
olen
olet
on
olemme
olette
ovat
ole
oli
olisi
olisit
olisin
olisimme
olisitte
olisivat
olit
olin
olimme
olitte
olivat
ollut
olleet
en
et
ei
emme
ette
eivät
minä
minun
minut
minua
minussa
minusta
minuun
minulla

          }.buffer()
        }
      }
    body.byteStream().close()
    assertThat(closed.get()).isTrue()
  }

  @Test
  fun unicodeTextWithUnsupportedEncoding() {
    val text = "eile oli oliiviõli"
    val body = text.toResponseBody("text/plain; charset=unknown".toMediaType())
    assertThat(body.string()).isEqualTo(text)
  }

  companion object {
    @JvmOverloads
    fun body(

!!! info "`@décorateur` Info"
    Cette syntaxe `@something` en Python est appelée un "décorateur".

    Vous la mettez au dessus d'une fonction. Comme un joli chapeau décoratif (j'imagine que ce terme vient de là 🤷🏻‍♂).

    Un "décorateur" prend la fonction en dessous et en fait quelque chose.

          "keywords": ["sample"]
        },
        "finnish_stop": {
          "type":       "stop",

          "keywords": ["sample"]
        },
        "finnish_stop": {
          "type":       "stop",